Torstai, Kesäkuu 6, 2019, 03:33

En katso mitään koirankoulutusohjelmia televisiosta. En ole koskaan katsonut. Kaipaan useimmiten televisionkatselulta viihdettä ja rentoutumista, enkä halua vertailla ohjelmassa nähtyä tilannetta omaan työpäivääni. Sen sijaan katson satunnaisesti lastenkasvatusohjelmia. En varsinaisesti tiedä lapsista juuri mitään, mutta minusta on hauskaa pohtia tilanteita oman ammattiosaamiseni pohjalta ja miettiä, millaisia ohjeita itse antaisin näille neuvottomille ja uupuneille vanhemmille. Aikalailla ratkaisut näyttävät olevan ihan niitä samoja kuin omallakin alallani: vähemmän kieltämistä, enemmän kannustusta. Selkeitä, ennakoitavia rutiineja. Aktiivista yhdessä tekemistä.

Olen innokas Yliopistollisen Eläinsairaala -ohjelman seuraaja. Minua herkistää nähdä, kuinka ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti ohjelmassa, kun surevat tai pelkäävät lemmikkinsä hengen tai hyvinvoinnin puolesta. On hienoa nähdä, kuinka hoitamatta eivät jää pienetkään otukset, vaan vastaanotolle tuodaan niin kanarialintu kuin gekkokin. Omistajat venyvät upeisiin suorituksiin kuntouttaessaan eläimiään niiden toipumista tai elämänlaatua parantaakseen.

Eläinsairaala-ohjelman fanina odotinkin innolla uutta kautta Kandeista. Tässä sarjassa seurataan eläinlääketieteen opiskelijoiden ensimmäistä työkesää. Edelliskauden Kandit oli mielestäni mukavaa katsottavaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan näin ollut. Jaksosta toiseen omistajat ja nämä nuoret eläinlääkäriopiskelijat painivat milloin lehmien ja hevosten, milloin pieneläinten kanssa. Yhdessäkään jaksossa ei kukaan maininnut sanallakaan eläinten kouluttamista hoitotoimenpiteisiin, eikä makupalojakaan juuri näkynyt. Kissaa luonnehdittiin itsepäiseksi, kun se oli vastahankainen hoitotoimenpiteisiin. Mäyräkoiraa pidettiin kireällä hihnalla käsivarrenmitan päässä, ettei se purisi. Lyttykuonorodun edustajaa uhkasi mahdollinen hengenmenetys, kun sitä ei pystynyt millään tavalla käsittelemään ilman kunnollista nukutusta. Omistaja nauroi, kun koira murisi aloituskohtauksessa.

Aloin viime vuonna seurata TV:sta Sohvaperunoita. Se on minulle sopivaa hyväntuulista ja -tahtoista leppeän tahtista viihdettä. En ole voinut olla kiinnittämättä huomiota ohjelmassa esiintyviin eläimiin. Sylissä sohvilla makaa koiria kääpiömäyriksestä valtavaan napolinmastiffiin. Aktiiviset dalmatialaiset rauhoittuvat syömään puruluita isäntiensä väliin. Kukaan ei kilju johtajuusideologiaa, vaan kaikki mahtuvat rauhallisesti ja harmonisesti vierekkäin. Sohvilla on nähty myös kissoja sekä ainakin yksi marsu. Tällainen herttainen yhdessäolo tuo minulle hyvän mielen ja toivon, ettei se ole satunnaisotos, vaan suomalaista arkea.

Toivotaan, että kesä on aurinkoinen ja mahdollistaa enemmän ulkoilua kuin television katselua. Voikaa hyvin!

Liisa


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän